Kiuas liittyy saunaan ja sauna kiukaaseen. On liittynyt jo parituhatta vuotta eri puolilla maailmaa. Löyly, hiki ja nautinto on voinut olla hyvinkin erilaista, riippuen millä tekniikalla saunatila on lämmitetty tai millaisesta tilasta on ollut kysymys. Intiaanit pitelivät nuotiota kivien päällä, kunnes olivat tarpeeksi kuumat siirrettäväksi telttaan. Tai sitten teltta siirrettiin kivien päälle. Istuivat sitten ringissä kivikasan ympärillä ja heittelivät huulta sekä löylyä.

Esi-isämme ovat luultavimmin tuoneet saunakulttuurin mukanaan saapuessaan metsästykseen ja tervanpolttoon erämaihimme Venäjältä tai Ruotsista.
Salvostekniikkojen yleistyessä maakuopista kehittyi pikkuhiljaa hirsisaunoja. Erona intiaaneihin suomalaiset pitivät tulta oikeaoppisemmin kivikasojen alla.

Syntyi savusauna, jossa kivikasan alla poltellaan tulta ja palokaasut pääsevät vapaasti saunaan josta ne poistuvat ovien ja räppänöiden kautta ulkoilmaan. Pitkällisen lämmityksen jälkeen puita, mielellään leppää, ei enää lisätä. Viimeisten hiillosten aikaan heitellään häkälöylyt ja sauna tuuletetaan. Savusaunojen suuren kivimäärän ansioittamat autuaat löylyt ovat kuitenkin usein katkenneet nokipalojen aiheuttamiin tulipaloihin. Piiruntarkalla lämmittämisellä ja huolellisuudella savusaunakin saadaan toki säilymään, vakuutusyhtiöiden tilastojen mukaan keskimäärin 7,5 vuotta.

Saunat olivat kylpemisen lisäksi myös varsinaisia monikäyttötiloja. Lihaa palvattiin, olutta pantiin, maltaita imellytettiin, sienet ja marjat kuivattiin. Täitkin saivat kyytiä kuumissa löylyissä. Siellä synnyttiin ja kuoltua ruumis pestiin.

1900-luvulle tultaessa valmistettiin Suomessa ensimmäiset pönttökiukaat käytetyistä tynnyreistä. Kertalämmitteisen keksinnön päälle asetettiin huuva ja palokaasut johdettiin hormin kautta ulos. Kiuaskivet siirtyivät näin piiloon peltivaipan suojiin, missä ne pääsääntöisesti on pidettykin näihin päiviin saakka.

Vasta vuonna 1930 valmisti, jälleen uraauurtava Kastor Oy, ensimmäisen jatkuvalämmitteisen kiukaan. Siinä kuumennettiin kivet kuten perunat kattilassa, tosin ilman keitinvettä. Kivet vain päältä näkyvissä, muuten edelleenkin peltien takana piilossa. Tulta pidetään yllä koko saunomisen ajan puita lisäämällä.
Lähes kaikki jatkuvalämmitteiset kiukaat valmistetaan edelleen samaa periaatetta noudattaen. Etuna kertalämmitteiseen on pienen kivimäärän vuoksi nopeampi lämpeäminen.

Sähkökiukaat tulivat kuvaan vasta 1900-luvun viimeisellä puoliskolla. Näissä vastuksilla kuumennetaan pieni määrä kiviä noin 400 asteisiksi hiukan kiukaan merkistä ja mallista riippuen. Kivet pitää kasassa lähes kaikissa sähkökiukaissakin jo itsestäänselvyydeksi muuttunut peltilaatikko Sähkökiukaan valttina on tietysti helppokäyttöisyys. Eräänä helpoimmista mainittakoon heti-lämpimät mallit, joissa kivet pidetään aina kuumina eristetyssä, yllätys, yllätys, peltipöntössä. Luukku auki ja löylyttelemään.

Out of the box-thinking, tai oikeamminkin out of the pelti-box-thinking on tullut kuvaan vasta 1990-luvun alussa, kun Saunakeisari ja kylähullu Jouni Kerrman vanhalla lämmönsiirtoinsinöörin kokemuksellaan ja tietotaidollaan mietti koko kiukaan uusiksi. Kantavana ajatuksena sijoittaa lämpölähde kokonaan kivien sisälle ja kaikki kivet näkyviin. Ja paljon kiviä. Peltirakennelmat lähtivät ensimmäisenä saunasta ja ajatuksista.

Vanhojen ajatusmallien muuttaminen vaati tietysti aikansa ja päivittelijänsä, mutta se kannatti. Syntyi IKI Kiuas, tuo kiukaista kiukain. Pienimpienkin mallien kivimäärät mitataan sadoissa kiloissa. Näin saadaan savusaunan ison kivimäärän löyly jopa sähkösaunoihin.

IKI Kiuas Oy suunnittelee, valmistaa ja myy jatkuvalämmitteisiä puukiukaita, sähkökiukaita sekä vesipatoja. Tuotekehittelyä ja saunomista on jatkunut pitkälti toistakymmentä vuotta parhaiden löylyjen kehittämiseksi. Kiukaiden löylyjen salaisuus on sen kauttaaltaan pyöreässä muodossa ja suuressa määrässä kiviä.

Tuotekehitys-saunoilla Savon Pieksämäellä kulkeekin jo sanonta: “jotta kun se saana suap saeraanni naemaan”